Vanha koti pakettiin ja paketti uuteen osoitteeseen

Päätimme, että lapset jäävät nykyiseen päiväkotiinsa, joten väliaikaisen kodin piti sijaita hyvien yhteyksien päässä nykyisestä asuinpaikastamme. Koska tulevaisuudensuunnitelmat olivat täysin auki, emme halunneet sitoutua väliaikaiseen kotiin vuodeksi – mikä tuntuu olevan nykyään hyvin yleinen vaatimus vuokra-asuntomarkkinoilla. Muutama päivä ennen muuttoa löysimme sopivan oloisen väliaikaiskodin perheellemme: valoisan kerrostalokolmion vanhoilta kotinurkilta.

Asunto oli heti vapaa, joten pääsimme viemään tavaroita uuteen kotiin heti avaimet saatuamme. Tavarapaljous pääsi kuitenkin yllättämään ja lopulta muutto muodostui painajaiseksi. Sisko ja siskonmies olivat auttamassa varsinaisena muuttopäivänä. Päivä oli pitkä eikä muuttoa helpottanut se, että tavaraa vietiin niin uuteen asuntoon kuin myös kahteen eri varastoon, autotalliin, siirtolapuutarhamökille, jätelavalle sekä kierrätyskeskukseen. Puolen yön jälkeen oli laitettava pillit pussiin, mutta tilanne ei näyttänyt täysin toivottamalta enää. Sovimme, että siskonmies tulee vielä seuraavana päivänä peräkärryn kanssa auttamaan pari kuormaa uuteen kotiin.

Minulla oli samana päivänä hoidettavana vuokrasopimuksen tekeminen uusien vuokralaisten kanssa sekä avaintenluovutus ja asunnon katselmus sijoitusasunnollamme. Jii ja siskonmies kuskasivat muuttokuormaa ja parin kuorman jälkeen vapautimme siskonmiehen kuvitellen, että jäljellä oli vain pari henkilöautollista tavaraa uuteen kotiin. Jossain meni pahasti pieleen, sillä tavaraa vain riitti ja riitti. Ja riitti ja riitti. Olin varannut päivän siivoamiselle, mutta vielä klo 00.00-2.00 pakkasimme viimeisiä tavaroita ja Jii roudasi niitä samalla, kun minä silmät ristissä siivosin. Puoli kolmelta yöllä olimme uudella kodilla ja oli pakko purkaa vielä jääkaappi- sekä pakastetavarat paikoilleen. Pääsimme nukkumaan kello kolmelta.

Jiillä oli herätys töihin klo 5 ja itse heräsin klo 7 täysin mahdottomaan vaatteiden sekä tavaroiden etsintäprojektiin. Samalla havaitsin, että osa pakasteista oli unohtunut keittiön tasolle ja iloisesti olivat siitä sulaneet pöydälle ja lattialle. Minuuttiaikataulua noudattaen juostiin seuraava päivä töiden parissa, hakemassa lapsia hoidosta, luovuttamassa avaimia uusille asukkaille, vastaanottamassa kodinkoneita sijoitusasunnolla ja niin paljon muutakin, ettei kykene enää edes muistamaan. Ehtipä Jii töiden jälkeen käydä hakemassa jo unohtuneita tavaroitakin vanhalta kodilta. Jääkaappiin oli esimerkiksi jäänyt edellisyöksi suunniteltu iltapala ja muun muassa kaikki minun takkini olivat jääneet eteisen kaappiin.

Seuraavaksi oli aika löytää tavaroille paikat uudessa kodissa ja aloittaa kotiutuminen väliaikaiseen kotiimme.

Hyppy tuntemattomaan

Tervetuloa uuden blogini pariin. Olet sitten uusi tai vanha tuttavuus, niin kiva, että olet löytänyt sivuilleni 😊 Tämä blogi lähtee liikkeelle siitä, mihin edellinen päättyi: unelmien asunto osoittautui ei niin unelmaksi ja pieni taloyhtiö osakkaiden hallinnoimana konkretisoi kaikki ne haasteet, joita voi seurata, kun ei ymmärretä tai välitetä riittävästi asunto-osakeyhtiölaista, korjausrakentamisesta tai yhteisesti sovituista pelisäännöistä. Mutta se on meille historiaa nyt.

Heinäkuun alussa teimme kaupat asunnostamme ja kesälomasuunnitelmat oli sitä myöten sinetöity. Asunto oli oltava tyhjänä heinäkuun viimeinen päivä eikä meillä ollut mitään tietoa, mihin tavaroinemme siirtyisimme. Tyhjennettävää pinta-alaa oli kaiken kaikkiaan noin 160 neliötä, kun otetaan huomioon asuintilat, varastotilat, autotalli sekä terassit. Aloimme hiljalleen käydä tavaroita läpi ja hävittämään ennen kaikkea ylimääräistä tavaraa.

Pari viikkoa meni niin, ettemme oikeastaan edes miettineet, mihin lähdemme. Kaikki kyselivät suunnitelmistamme ja tuntuu, ettei monikaan oikeasti uskonut, ettei meillä ollut mitään suunnitelmaa siinä vaiheessa. Heinäkuun puolessa välissä alkoi konkretisoitumaan, ettemme ahkerasta tavaranluovuttamisesta huolimatta tule pääsemään kaikesta tavarasta mitenkään eroon – ei se tosin tavoitteena missään vaiheessa ollutkaan. Aloimme miettiä väliaikaisratkaisua ja harkinnan jälkeen päätimme, että muutamme äitini luokse, kunnes keksimme seuraavan suunnan.

Kun h-hetkeen oli viikko jäljellä, heräsimme todellisuuteen: vaikka me olisimme vielä äitini nurkkiin mahtuneet, eivät tavarat olisi mahtuneet sinne mitenkään. Olisi vuokrattava varastotila, jonka kuukausikustannus nousisi taivaisiin. Ei tuntunut järkevältä. Lievä paniikki huhuili nurkan takana, mutta uskoin silti, että kaikki kyllä järjestyy. Tutkailimme vuokra-asuntomarkkinoita ja totesimme, että muutama satanen varastovuokraan lisää ja saamme samalla rahalla itsellemme kodin. Niin alkoi väliaikaisen kodin metsästys vain vajaa viikko ennen muuttopäivää.