Meidän perhe

On ollut ilo huomata, että uuden blogin myötä olen saanut myös uusia lukijoita. Tässä kohtaa voisi olla hyvä kertoa, keitä me olemme ja mitä elämäämme kuuluu. Edellisen blogin aloittamisesta on jo yli kolme vuotta, joten päivitys on paikallaan ehkä myös vanhoja lukijoita ajatellen 😊

Olemme nelihenkinen perhe ja asumme pääkaupunkiseudulla. Minä olen 34-vuotias ja työskentelen asiantuntijatehtävissä IT-alalla. Yritän samaan aikaan opiskella julkisoikeutta Itä-Suomen yliopistossa. Paino sanalla yritän, sillä opinnoissa ei ole tapahtunut mitään nyt yli vuoteen. Sain alkuun vajaassa vuodessa vähän yli 60 opintopistettä kasaan, mutta viimeisin rutistus vei mehut niin totaalisesti, että opintoihin tarttuminen on ollut täysin jäissä sen jälkeen. Olen naimisissa saman ikäisen puolisoni Jiin kanssa ja olemme olleet yhdessä 16 vuotta. Jii työskentelee liikunta-alalla. Meillä on kaksi lasta: 4-vuotias Olia ja 6-vuotias Ama.

Vapaa-ajallamme (välillä mietin, mitä se on) pyrimme tekemään koko perheen kesken mukavia asioita: liikkua luonnossa, retkeillä, pyöräillä, leikkiä, tavata ystäviä ja sukulaisia – ja ylipäänsä keskittyä yhdessäoloon. Lapsilla ei tänä syksynä ole englannin kielisen kerhon lisäksi muita ”oikeita” harrastuksia, mutta käymme säännöllisesti esimerkiksi uimassa. Jii harrastaa monipuolisesti liikuntaa, intohimonaan jalkapallo, jonka parissa vierähtää muutama ilta viikossa. Jos minulle siunaantuu joskus omaa-aikaa, rauhoitun joogan parissa tai kirjoitan.

Aloitin bloggaamisen vuonna 2014 yhden kouluprojektin myötä. Blogissa ”Bébé à bord!” kerroin elämästäni kotiäitinä 9 kuukauden ikäisen Aman kanssa. Blogi keskittyi ennen kaikkea Euroopan autoreissuumme, jonka tuolloin kesällä 2014 teimme. Kouluprojekti tuli päätökseensä ja kirjoittaminen jäi vähäksi aikaa.

Seuraavan blogini ”HomeStory” (vol 1) aloitin vuonna 2016, kun kuopuksemme Olia oli 9 kuukauden ikäinen. Blogi keskittyi elämääni kahden pienen lapsen äitinä, kun vesivahinko ajoi perheemme pois juuri ostetusta unelmien asunnosta. Kerroin, miten vauvaperheen arki sujui vieraissa nurkissa, miten remontti eteni (ja miten kävi, kun se ei edennyt) ja minkälaisia asioita pitäisi osata ja kannattaisi osata ottaa huomioon vastaavassa tilanteessa. Aihe ei ollut positiivinen ja lopulta koko blogi alkoi ahdistaa niin paljon, että päätin aloittaa kirjoittamisen puhtaalta pöydältä. Ja nyt olemme siis tässä.

Elämä uudessa kodissa

Monet ovat kysyneet, miten olemme asettuneet uuteen kotiimme ja ennen kaikkea, miltä näin valtava muutos on tuntunut. Vanhassa kodissamme oli neljä kerrosta, joten tilaa oli enemmän kuin tarpeeksi. Remontteja tehdessämme teimme itsellemme loppuelämän kotia, joten ratkaisuja oli mietitty ja niihin oli kiinnitetty lapsiperheen ja helpomman arjen näkökulmasta erityistä huomiota. Unelmien kodista ei ollut ihan helppo luopua.

Itseäni helpotti ajatus siitä, että koti on siellä, missä perheeni on. Loppujen lopuksi on yhdentekevää, millaiset seinät ympärilläni on, kunhan noiden seinien sisäpuolella riittää rakkautta. Luopumisen tunteen jälkeen isoimpana asiana oli varmasti neliöiden väheneminen yli puolella. Uudessa kodissa lapsilla on yksi yhteinen huone, kun vanhassa kodissa lapsilla oli erikseen makuuhuone, leikkihuone sekä 20 neliöinen ullakkohuone askartelu- ja leikkitilana. Meidän 5 metriä korkea ja valoa tulviva makuuhuoneemme vaihtui pieneen makuuhuoneeseen, johon juuri ja juuri mahtui 160 cm leveä sänkymme ja yksi yöpöytä. Uusimme remonttien yhteydessä kaikki kodinkoneet ja teimme hankinnat hyvin pitkällisten pohdintojen jälkeen. Moni laite helpotti arjen pyörittämisessä ja huomaan, että esimerkiksi ruoanlaitossa kaipaan entisen uunin ominaisuuksia ja astioidenpesussa tulee ikävä tilavaa ja tehokasta Boschin konetta.

Säilytystilojen väheneminen on vaatinut pohdintaa ja logiikkaa siihen, mitä tavaroita oikeasti tarvitsemme päivittäisessä elämässä ja miten esimerkiksi kellari kannattaa täyttää, jotta sieltä tarvittaessa saa helposti haluamansa. On ollut puhdistavaakin huomata, miten paljon vähemmällä tavara- ja vaatemäärällä loppujen lopuksi pärjää.

Entisestä kodista kaipaan toisinaan omaa pihaa, johon lapset oli helppo päästää leikkimään. Nykyinen asuinpaikka ei mahdollista lasten päästämistä keskenään ulos. Myös 250 metrin päiväkotimatka oli unelma verrattuna nykyiseen 6 kilometriin. Toisaalta pyrin kaikesta löytämään positiivista ja olen alkanut hyödyntää nykyistä päiväkotimatkaa urheiluun: säännöllisesti vien tytöt bussilla päiväkotiin ja juoksen kotiin.

Loppupeleissä olen muutokseen erittäin tyytyväinen. Elämä vuokra-asunnossa on valtavan huoletonta, mikä on täysin uusi tilanne minulle. Olen omistusasunnoissa asuessani toiminut aina myös taloyhtiön hallituksissa ja näin ollen huolehtinut oman asunnon lisäksi muidenkin asuntojen ja samalla koko taloyhtiön asioista. Ensimmäistä kertaa elämässäni olen tilanteessa, jossa minun ei tarvitse miettiä taloyhtiön asioita lainkaan.

Yksi hyvin pieni, mutta meille tärkeä asia, toimii nykyisessä yhtiössä erinomaisesti: nimittäin kierrätys. Meille kierrättäminen ja jätteiden lajittelu on elämäntapa, joten on fantastista, kun kotipihasta löytyy kierrätysastiat seka-, bio- ja paperijätteen lisäksi myös pahville, lasille sekä metallille. Edellisessä yhtiössä muut halusivat luopua muun muassa biojätteen keräämisestä, sillä olimme ainoat, jotka biojätettä erittelivät.

Uusi kotimme on todella viihtyisä. Asumme talon ylimmässä kerroksessa ja asunnostamme avautuu mielettömät maisemat. Olen löytänyt täysin uuden harrastuksen taivaan ihastelemisesta. Huomaan kuvaavani lähes joka ilta taivasta, joka näyttää kerta toisensa jälkeen upeammalta ja upeammalta. Olen löytänyt toisenkin harrastuksen: siivoamisen. Tai siivota jouduin toki edellisessäkin kodissa, mutta ensimmäistä kertaa siivoaminen tuntuu mielekkäältä. On ihan uskomatonta, että voi imuroida koko kodin käyttämällä yhtä pistorasiaa, verrattuna siihen, että kuskasi keskuspölynimurin satametristä johtoa neljän kerroksen välillä. Pölyjen ja pintojen pyyhintä kesti niin kauan, että toisella puolella taloa oli uudet pölyt ehtineet jo laskeutua ennen kuin oli koko koti luututtu 😃

Aamupalalla

Tärkein ja ihanin muutos liittyy läheisyyteen ja perheen yhdessäoloon. Huomattavasti pienempi tila on johtanut siihen, että olemme hyvin tiiviisti koko ajan. Tilaa on riittävästi, jotta jokainen pääsee omiin oloihinsa ja rauhoittumaan, jos tuntuu siltä, mutta suurimman osan ajasta vietämme yhdessä. Olemme esimerkiksi alkaneet pelaamaan erilaisia lautapelejä lähes päivittäin. Aiemmin pelit olivat ullakolla, jossa lapset niitä pelailivat, jos jaksoivat kaapista kaivaa. Nyt kaikki lelut, pelit ja askartelut ovat yhdessä paikassa helposti saatavilla, mikä on lisännyt yhdessä tekemistä huomattavasti.