Elämä uudessa kodissa

Monet ovat kysyneet, miten olemme asettuneet uuteen kotiimme ja ennen kaikkea, miltä näin valtava muutos on tuntunut. Vanhassa kodissamme oli neljä kerrosta, joten tilaa oli enemmän kuin tarpeeksi. Remontteja tehdessämme teimme itsellemme loppuelämän kotia, joten ratkaisuja oli mietitty ja niihin oli kiinnitetty lapsiperheen ja helpomman arjen näkökulmasta erityistä huomiota. Unelmien kodista ei ollut ihan helppo luopua.

Itseäni helpotti ajatus siitä, että koti on siellä, missä perheeni on. Loppujen lopuksi on yhdentekevää, millaiset seinät ympärilläni on, kunhan noiden seinien sisäpuolella riittää rakkautta. Luopumisen tunteen jälkeen isoimpana asiana oli varmasti neliöiden väheneminen yli puolella. Uudessa kodissa lapsilla on yksi yhteinen huone, kun vanhassa kodissa lapsilla oli erikseen makuuhuone, leikkihuone sekä 20 neliöinen ullakkohuone askartelu- ja leikkitilana. Meidän 5 metriä korkea ja valoa tulviva makuuhuoneemme vaihtui pieneen makuuhuoneeseen, johon juuri ja juuri mahtui 160 cm leveä sänkymme ja yksi yöpöytä. Uusimme remonttien yhteydessä kaikki kodinkoneet ja teimme hankinnat hyvin pitkällisten pohdintojen jälkeen. Moni laite helpotti arjen pyörittämisessä ja huomaan, että esimerkiksi ruoanlaitossa kaipaan entisen uunin ominaisuuksia ja astioidenpesussa tulee ikävä tilavaa ja tehokasta Boschin konetta.

Säilytystilojen väheneminen on vaatinut pohdintaa ja logiikkaa siihen, mitä tavaroita oikeasti tarvitsemme päivittäisessä elämässä ja miten esimerkiksi kellari kannattaa täyttää, jotta sieltä tarvittaessa saa helposti haluamansa. On ollut puhdistavaakin huomata, miten paljon vähemmällä tavara- ja vaatemäärällä loppujen lopuksi pärjää.

Entisestä kodista kaipaan toisinaan omaa pihaa, johon lapset oli helppo päästää leikkimään. Nykyinen asuinpaikka ei mahdollista lasten päästämistä keskenään ulos. Myös 250 metrin päiväkotimatka oli unelma verrattuna nykyiseen 6 kilometriin. Toisaalta pyrin kaikesta löytämään positiivista ja olen alkanut hyödyntää nykyistä päiväkotimatkaa urheiluun: säännöllisesti vien tytöt bussilla päiväkotiin ja juoksen kotiin.

Loppupeleissä olen muutokseen erittäin tyytyväinen. Elämä vuokra-asunnossa on valtavan huoletonta, mikä on täysin uusi tilanne minulle. Olen omistusasunnoissa asuessani toiminut aina myös taloyhtiön hallituksissa ja näin ollen huolehtinut oman asunnon lisäksi muidenkin asuntojen ja samalla koko taloyhtiön asioista. Ensimmäistä kertaa elämässäni olen tilanteessa, jossa minun ei tarvitse miettiä taloyhtiön asioita lainkaan.

Yksi hyvin pieni, mutta meille tärkeä asia, toimii nykyisessä yhtiössä erinomaisesti: nimittäin kierrätys. Meille kierrättäminen ja jätteiden lajittelu on elämäntapa, joten on fantastista, kun kotipihasta löytyy kierrätysastiat seka-, bio- ja paperijätteen lisäksi myös pahville, lasille sekä metallille. Edellisessä yhtiössä muut halusivat luopua muun muassa biojätteen keräämisestä, sillä olimme ainoat, jotka biojätettä erittelivät.

Uusi kotimme on todella viihtyisä. Asumme talon ylimmässä kerroksessa ja asunnostamme avautuu mielettömät maisemat. Olen löytänyt täysin uuden harrastuksen taivaan ihastelemisesta. Huomaan kuvaavani lähes joka ilta taivasta, joka näyttää kerta toisensa jälkeen upeammalta ja upeammalta. Olen löytänyt toisenkin harrastuksen: siivoamisen. Tai siivota jouduin toki edellisessäkin kodissa, mutta ensimmäistä kertaa siivoaminen tuntuu mielekkäältä. On ihan uskomatonta, että voi imuroida koko kodin käyttämällä yhtä pistorasiaa, verrattuna siihen, että kuskasi keskuspölynimurin satametristä johtoa neljän kerroksen välillä. Pölyjen ja pintojen pyyhintä kesti niin kauan, että toisella puolella taloa oli uudet pölyt ehtineet jo laskeutua ennen kuin oli koko koti luututtu 😃

Aamupalalla

Tärkein ja ihanin muutos liittyy läheisyyteen ja perheen yhdessäoloon. Huomattavasti pienempi tila on johtanut siihen, että olemme hyvin tiiviisti koko ajan. Tilaa on riittävästi, jotta jokainen pääsee omiin oloihinsa ja rauhoittumaan, jos tuntuu siltä, mutta suurimman osan ajasta vietämme yhdessä. Olemme esimerkiksi alkaneet pelaamaan erilaisia lautapelejä lähes päivittäin. Aiemmin pelit olivat ullakolla, jossa lapset niitä pelailivat, jos jaksoivat kaapista kaivaa. Nyt kaikki lelut, pelit ja askartelut ovat yhdessä paikassa helposti saatavilla, mikä on lisännyt yhdessä tekemistä huomattavasti.

Vanha koti pakettiin ja paketti uuteen osoitteeseen

Päätimme, että lapset jäävät nykyiseen päiväkotiinsa, joten väliaikaisen kodin piti sijaita hyvien yhteyksien päässä nykyisestä asuinpaikastamme. Koska tulevaisuudensuunnitelmat olivat täysin auki, emme halunneet sitoutua väliaikaiseen kotiin vuodeksi – mikä tuntuu olevan nykyään hyvin yleinen vaatimus vuokra-asuntomarkkinoilla. Muutama päivä ennen muuttoa löysimme sopivan oloisen väliaikaiskodin perheellemme: valoisan kerrostalokolmion vanhoilta kotinurkilta.

Asunto oli heti vapaa, joten pääsimme viemään tavaroita uuteen kotiin heti avaimet saatuamme. Tavarapaljous pääsi kuitenkin yllättämään ja lopulta muutto muodostui painajaiseksi. Sisko ja siskonmies olivat auttamassa varsinaisena muuttopäivänä. Päivä oli pitkä eikä muuttoa helpottanut se, että tavaraa vietiin niin uuteen asuntoon kuin myös kahteen eri varastoon, autotalliin, siirtolapuutarhamökille, jätelavalle sekä kierrätyskeskukseen. Puolen yön jälkeen oli laitettava pillit pussiin, mutta tilanne ei näyttänyt täysin toivottamalta enää. Sovimme, että siskonmies tulee vielä seuraavana päivänä peräkärryn kanssa auttamaan pari kuormaa uuteen kotiin.

Minulla oli samana päivänä hoidettavana vuokrasopimuksen tekeminen uusien vuokralaisten kanssa sekä avaintenluovutus ja asunnon katselmus sijoitusasunnollamme. Jii ja siskonmies kuskasivat muuttokuormaa ja parin kuorman jälkeen vapautimme siskonmiehen kuvitellen, että jäljellä oli vain pari henkilöautollista tavaraa uuteen kotiin. Jossain meni pahasti pieleen, sillä tavaraa vain riitti ja riitti. Ja riitti ja riitti. Olin varannut päivän siivoamiselle, mutta vielä klo 00.00-2.00 pakkasimme viimeisiä tavaroita ja Jii roudasi niitä samalla, kun minä silmät ristissä siivosin. Puoli kolmelta yöllä olimme uudella kodilla ja oli pakko purkaa vielä jääkaappi- sekä pakastetavarat paikoilleen. Pääsimme nukkumaan kello kolmelta.

Jiillä oli herätys töihin klo 5 ja itse heräsin klo 7 täysin mahdottomaan vaatteiden sekä tavaroiden etsintäprojektiin. Samalla havaitsin, että osa pakasteista oli unohtunut keittiön tasolle ja iloisesti olivat siitä sulaneet pöydälle ja lattialle. Minuuttiaikataulua noudattaen juostiin seuraava päivä töiden parissa, hakemassa lapsia hoidosta, luovuttamassa avaimia uusille asukkaille, vastaanottamassa kodinkoneita sijoitusasunnolla ja niin paljon muutakin, ettei kykene enää edes muistamaan. Ehtipä Jii töiden jälkeen käydä hakemassa jo unohtuneita tavaroitakin vanhalta kodilta. Jääkaappiin oli esimerkiksi jäänyt edellisyöksi suunniteltu iltapala ja muun muassa kaikki minun takkini olivat jääneet eteisen kaappiin.

Seuraavaksi oli aika löytää tavaroille paikat uudessa kodissa ja aloittaa kotiutuminen väliaikaiseen kotiimme.