Kromihäät Krapilla

Viikko sitten vietimme Jiin kanssa 9. hääpäivää eli kromihäitä. Meillä on ollut leikkimielinen tavoite viettää hääpäivät niiden nimeen sointuvassa paikassa. Ensimmäisinä vuosina riitti, että hääpäivä alkaa samalla kirjaimella kuin kohde (esimerkiksi pumpulihäitä vietimme Prahassa ja paperihäitä Pietarissa). Viime vuonna lisäsimme haastetta ja etsimme pronssihääkohteeksi Pr-alkuista kohdetta. Pronssihäitä vietettiinkin sitten Pristinassa, Kosovossa.

Tänä vuonna vuorossa oli kromihäät ja siihen olisi erinomaisesti sopinut esimerkiksi Krabi. Tässä kohtaa ei ollut resursseja matkustaa Thaimaahan asti, mutta googlettelun tuloksena löysimme Tuusulasta hotelli Krapin, joka vaikutti erinomaiselta kohteelta tähän väliin.

Varasimme Irti arjesta -hotellipaketin, johon kuului majoitus vanhan tiilinavetan suojissa, pullo kuohuviiniä valmiina huoneessa, viiden vuodenajan pitopöytä pääruoalla ravintola Krapihovissa, runsas aamupala sekä yksityinen hemmottelusauna hotellin asiakassaunassa (saunasta löytyi vielä löylytuoksu sekä suolakuorinta ja saunahunaja). Laitoin varauksen hotellin nettisivujen kautta menemään (illalla klo 21.40) ja alle puolessa tunnissa sain viestin vastaanotosta, jossa tiedusteltiin, mihin aikaan haluaisimme varata saunan ja milloin mennä illalliselle. Nykyisessä automaattiviestejä tulvivassa maailmassa näin nopea ja henkilökohtainen vastaus tuntui todella positiiviselta poikkeukselta.

Varausprosessi oli niin sujuva, että odotin vierailulta paljon. Ja voin kertoa, ettemme todellakaan joutuneet pettymään. Saavuimme Krapille lauantaina kello 14 aikoihin. Tunsimme itsemme heti lämpimästi tervetulleiksi ja saimme avaimet huoneeseemme. Huoneen hintaan kuuluivat kahvi ja tee hotellin aulabaarista, joten alkajaisiksi nautimme kupposet kuumaa. Huoneemme oli comfort-tason huone ja meillä kävi loistava tuuri, sillä saimme yöpyä suositussa Aino-huoneessa. Lisämukavuutena huoneessa oli muun lisäksi Sibeliusten elämästä kertovaa kirjallisuutta sekä kuunneltavana Sibeliuksen säveltämää musiikkia.

Asetuimme taloksi ja lähdimme kävelylle Krapin alueelle. Alue on hyvin viehättävä ja kaunis vanhoine rakennuksineen ja kauniine puistoineen. Kävelimme viereisen golf-kentän läpi Tuusulanjärven rantaan, ja aurinkokin tuli meitä ilahduttamaan pilvimassojen takaa.

Pienen kävelyn jälkeen oli hyvä hetki istahtaa hotellin baariin maistelemaan tuusulalaisen pienpanimon Maku Brewingin oluita. Otimme yhden Saisonin sekä yhden Ipan. Saison oli itselleni uusi tuttavuus ja tykästyin kovasti tähän hedelmäiseen ja raikkaaseen olueen. Saison on Belgian eteläiseltä, ranskankieliseltä alueelta kotoisin oleva olut ja mieleen tulvikin paljon muistoja Belgian reissuiltamme.

Kello 17 meillä oli sauna, joka oli hotellin saunaksi todella tunnelmallinen. Saunomiskokemus oli kaiken kaikkiaan ehdottomasti yksi elämäni parhaita: saunassa oli miellyttävä tuoksu sekä pehmeät ja sopivat löylyt, peseytymistilat olivat siistit ja tilavat ja kaiken kruunasivat mahtava suolakuorinta sekä rentouttava saunahunaja. Kokemukseen saattoi aavistuksen vaikuttaa se, ettei meillä tällä hetkellä ole omaa saunaa ja näin ollen saunominen on nyt syksyllä ollut harvinaisempaa herkkua, mutta silti suurin osa nautinnosta johtui puhtaasti puitteista. Saunajuomana maistuivat Makun pils-oluet, jotka terassilla nautittuna maistuivat taivaallisilta.

Saunan tunnelmaa

Tunti meni nopeasti ja pian oli aika valmistautua illalliselle. Tuntuu, että olen tähän mennessä käyttänyt jo niin paljon ylistyssanoja, että on vaikea keksiä, miten illallista kuvailisi. Krapihovin keittiön tarina rakentuu vuodenaikojen kiertokulusta ja puhtaista suomalaisista raaka-aineista maalta, mereltä sekä metsistä. Pihapiirissä on oma palvaamo, lihanleikkaamo sekä leipomo ja kaikki lautasella on omin käsin tehtyä, huolella valmistettua.

Nyt oli vuorossa syksyn pitopöytä, joka kätki sisuksiinsa muun muassa mustapippuripaahdettua silakkaa; pikkelöityä kuhaa ja sieniä; lohta, tyrni-fenkolia ja villiyrttipestoa; metsäsienisalaattia; piparjuurimarinoitua kukkakaalia; sitrusmaustettuja paahdettuja raitajuuria, tuorejuustoa ja punajuuripestoa; syksyn sadon salaattia ruusukaalista, omenasta, tattarista ja pähkinöistä; miedosti savustettua, Krapin metsäsuolalla ja puolukalla maustettua härkää ja savu-valkosipulimajoneesia; Krapilla palvattua Metsärannantilan peurapaistia Punkalaitumelta sekä pihlajanmarja-omenahilloketta; katajanmarjoilla maustettua Krapin karitsamakkaraa sekä puolukkasurvosta ja Krapin sinappia. Ja tässä ihan vain jotain näin mainitakseni. Jälkiruokapöydästä löytyi (jos vielä oli vatsassa tilaa) muun muassa rukiista mustikka-rahkaleivosta, uuniomena-vaniljaherkkua, hillottuja punaviiniomenoita sekä Krapin tyrnikermakaramellia. Kuola valuu näppäimistölle näitä muistellessa.

Pääruoka: Black Angus sisäfilettä, timjami-mallaskastiketta ja valkosipulivoissa paahdettuja perunoita

Tämän mielettömän makunautinnon jälkeen oli parhautta kääriytyä pehmeisiin peittoihin ja leijua höyhensaarille. Hotelli oli todella rauhallinen – siitäkin huolimatta, että hotellissa majoittui samaan aikaan hääseurue, joka oli seurueen omien juttujen mukaan juhlinut pitkälle aamuyöhön. Jatkoille lähtijöitä oli huudeltu käytäviä pitkin vielä juhlien jälkeenkin, mutta meillä ei ollut tästä mitään tietoa. Omat (olemattomat) unenlahjani tuntien uskallan hieman epäillä edellä mainittua tarinaa, mutta sen myönnän, että mihinkään häiriöihin en yön aikana herännyt.

Mieletön auringonnousu golfkentän yllä

Aamulla heräsin vahingossa liian aikaisin ja huoneen erkkeri-ikkunasta kajasti hennot auringonsäteet. Ruuhkavuosista johtuva krooninen univaje kolkutteli olkapäällä, mutta en malttanut jäädä sänkyyn vaan puin päälle ja hipsin kohti autiota, sumun peitossa olevaa golfkenttää. Ja hyvä, että hipsin: ikuistin luultavasti yhden elämäni upeimmista auringonnousuista. Jii heräili poissa ollessani ja soitti ihmeissään, että mihin olin kadonnut. Ihastelimme yhdessä auringonnousua kylmässä aamussa, kunnes aurinko nousi sen verran, että sumu hälveni ja taianomaisuus hävisi. Palasimme huoneeseen ja valmistauduimme aamupalalle. Aamupala jatkoi illallisen linjalla ruokamaailman suomalaista perinnettä kunnioittaen.

Aamupalalla

Aamupalan jälkeen otin vielä pienet päiväunet, minkä jälkeen pakkasimme tavarat autoon ja lähdimme pidemmälle kävelylenkille lähiympäristöön. Nautimme syksyisestä aamupäivästä Tuusulanjärven ympäristössä ja kävimme tutustumassa muun muassa Aleksis Kiven kuolinmökkiin. Kävelyn jälkeen oli aika ajaa siskon luo ja hakea lapset kotiin. Yllätyksenä lapset olivat siskon avustamana leiponeet meille hääpäiväkakun, jota nautittiin sitten kahvin kanssa. Lapset olivat leiponeet kakun täysin keskenään siskon vain opastaessa työvaiheita. Kakku oli todella hyvä, mutta täytyy myöntää, että käsityksemme nonparellien määrästä kakun päällä eriävät jossain määrin lasten mieltymyksistä. Kakun päälle oli tyhjennetty täysi purkillinen sokerihelmiä, sydämiä, värisokeria ja strösseliä. Kakun päällä oli noin 4 senttimetriä korkea keko erivärisiä koristeita. Nonparellit vaan varisivat, kun kakkua yritti leikata. Mutta lapset olivat innoissaan ja lusikoivat suuhunsa nonprellikasat, jotka aikuisilta jäivät lautasen reunoille ❤

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *